Takashi Hiraide: Kissavieras

Takashi Hiraide: Kissavieras
Kustantaja: S&S 2016
Alkuteos: Neko no Kyaku
Suomentanut: Raisa Porrasmaa
Sivuja:152

Talvi alkoi. Chibi saapui elämäämme raolleen jätetystä ikkunasta kuin pieni puronen, joka etenee kostuttaen pikku hiljaa kaltevaa pintaa. Kohtaloksi kutsuttu voima kuitenkin lähestyi tuota purosta.

Kolmekymppisen kirjailijapariskunnan elämään astelee kaunis pieni Chibi-kissa, eivätkä he Chibin kotiinsa päästäessään vielä tiedä, miten suuresti tuo pieni kissa heidän elämäänsä tulee vaikuttamaan. Chibi kulkee omia polkujaan ja vaikka hänellä on pariskunnan naapurustossa omakin koti, kerta toisensa jälkeen Chibi kuitenkin palaa heidän luokseen. Tuttu arki alkaa muuttua Chibin käyntien myötä ja yhtäkkiä he molemmat ovat selvästi kiintyneet tuohon merkilliseen kissaan, joka tulee ja menee miten haluaa. Chibi tarjoileekin heille monenlaista hupia yhdessä ruodittavaksi kissamaisilla tempauksillaan. Kuin varkain, Chibi on sipsutellut heidän sydämiinsä, lähtemättömästi. Mutta miten omistaa joku, jota ei voi omistaa?

Madalsin varta vasten ääntäni ja vaimoni naurahti sanoilleni voimattomasti. Miten joku, joka oli käyynyt peremmälle sekä taloomme että sydämiimme, saattoi yhä olla vain vierailija?

Japani kiehtoo minua monella tavalla, mutta jostain syystä olen lukenut hyvin vähän japanilaista kirjallisuutta. Tokiolaisen kirjailijarunoilijan Takashi Hiraiden Kissavieras tuntui jo takakansitekstin ja persoonallisen kannen perusteella kirjalta, joka haluan ehdottomasti lukea. Hiraide kuvailee paljon ympäristöä, mutta kirjoittaa tekstiä sinällään aika vähäeleisesti, melkeinpä lakonisesti usein todeten. Ympäristöä havainnoidessaan teksti on paikoin lyyrisen kaunista ilman, että olisi liian korulauseilla kyllästettyä. Pääpaino tarinassa on toki Chibissä ja Chibin merkityksessä pariskunnan elämään, mutta Hiraide on ujuttanut tarinaan myös vähän yhteiskunnallisempaakin havainnointia niin politiikasta kuin muuttuvasta kulttuuristakin. Kissavieras on todella viehättävä pieni tarina, jota lukiessa on yhtä aikaa jotenkin niin lohdullinen ja kotoisa olo, mutta pieneltä melankolialtakaan ei voi välttyä. Pidin kirjasta todella paljon ja jäin miettimään tarinaa vielä lukemisen jälkeenkin. Koskettava ja älykäs tarina, pieni kirjallinen helmi.

Kommentit

  1. Tätä kantta on näkynyt paljon instagramin syötteessä mutta kirjaan en ole tutustunut sen kummemmin. Vaikuttaa sympaattiselta, voisin lukeakin jos tämä tulisi sopivasti vastaan vaikka kirjastossa. Vähäeleisyys kiinnostaa, samoin japanilaisuus.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)